Tämä vuosi alkaa hyvin jännittävissä ja erilaisissa merkeissä kuin koskaan ennen. Lähden opintovapaan mahdollistamana puoleksi vuodeksi reissuun, vailla tarkempia suunnitelmia minne kaikkialle matka minut vie. Lennän loppiaisena Vietnamiin ja sieltä puolentoista viikon jälkeen Singaporeen. Sen pidemmälle en sitten olekaan vielä suunnitelmia tehnyt.

Nyt on kulunut aika tarkalleen kaksi vuotta siitä, kun sain ajatuksen opintovapaasta ja sen mukanaan tuomista mahdollisuuksista. Arki alkoi olla puuduttavaa ja talvet yksi toisensa jälkeen kävivät raskaammiksi. Kaipasin hengähdystaukoa, aikaa itselleni ja omille ajatuksilleni. Pidän työstäni, joten siitäkään en halunnut luopua. Pohdin kuumeisesti, miten voisin saada hieman lepotaukoa ja mahdollisesti nähdä samalla maailmaa.

Sitten löysin netistä artikkelin naisesta, joka oli jäänyt päivätöistään opintovapaalle ja lähtenyt maailmalle suorittamaan avoimen yliopiston verkkokursseja. Heureka! Tutkailtuani yliopistojen verkkokurssitarjontaa totesin, että ammattiosaamistani täydentäviä kursseja löytyi ihan mukavasti. Idean siemen oli kylvetty.

Aktiivisen suunnittelun, säästämisen ja asioiden järjestelyn töissä aloitin vuosi sitten. Loppuvuotta kohti tahti vain kiihtyi, kun asialistalla oli muun muassa vuokra-asunnon irtisanominen, tavaran myynti ja varastointi, kissan hoidon järjestely, rokotusten ja vakuutusasioiden selvittely, sopivan rinkan ja muiden matkavarusteiden etsintä jne jne. Lista tuntui loputtomalta.

Loppuvuotta kohti myös keho alkoi ilmoitella, että nyt menee turhan lujaa. Polveni huusivat hoosiannaa pitkin syksyä ja pari viikkoa ennen joulua sain selkääni pahan noidannuolen. Pelkäsin jo pahinta, että siellä on vähintäänkin välilevyn pullistuma ja stressasin tulevaa asunnon pakkailua ja reissuun lähtöä.

Sitten asiat alkoivatkin loksahdella kohdilleen. Lähtöön on nyt enää kaksi päivää ja kaikki alkaa olla valmista. Tällä viikolla olen ahkerasti poistellut viimeisiä asioita to-do-listalta ja tavannut läheisiä ja ystäviä. Pieni stressinpurku-flunssa on päällä, mutta selkä on jo lähes normaali.

Tammikuun matkasuunnitelmaan kuuluvat Vietnamissa Ho Chi Minh City (Saigon) ja Phu Quocin saari sekä Singapore. Sieltä haaveena olisi jatkaa Balille sukeltamaan, mutta Indonesian tulivuoritilanne vaikuttaa tällä hetkellä hieman huolestuttavalta.

Tuleva reissu tuntuu uskomattomalta ja jännittävältä. Vietnamissa ja Singaporessa minulla on matkaseuraa, mutta siitä eteenpäin olenkin sitten omillani. Välillä itkettää, välillä naurattaa. Välillä toitotan itselleni, että eihän tämä nyt ole kummoinenkaan juttu, puoli vuotta vierähtää nopeasti. Mutta on tässä käsillä kuitenkin tietynlainen hyppy tuntemattomaan ja yhden unelman toteutuminen, jonka eteen olen tehnyt valtavasti töitä.

Nyt alkava puolen vuoden opintovapaa ei myöskään tarkoita pelkkää lomailua, reissaamista ja itsensä etsiskelyä. Vaadittavat opintopisteet on suoritettava ja jännitänkin, miten paljon työtä ja aikaa ne tulevat viemään. On kuitenkin virkistävää jo lähes 15 vuoden työvuoden jälkeen syventää osaamistaan, laajentaa perspektiiviä ja uudistua. Toivottavasti aikaa jää myös kirjoitella kuulumisia tänne blogin puolelle.

Toivon kaikille inspiroivaa vuotta 2019! Seuratkaa rohkeasti niitä polkuja, jotka vetävät eniten puoleensa.

Some people say I´m a hopeless dreamer but without all my dreams I´m nothing. You must have the courage to keep on dreaming. Because if you really want something, it just might come true one day. So let your dreams always fly high.