Vietin talvilomani Levillä helmikuun ensimmäisellä viikolla. Ajankohta oli hyvä, koska joulun ja uuden vuoden vaihteen sekä hiihtolomien välissä Lapin laskettelukeskuksissa vietetään vähän hiljaisempaa välikautta. Rinteillä ei tarvitse väistellä muita, hisseille ei tarvitse jonottaa ja minttukaakaot saa eteensä nopeasti. Päivä on kuitenkin jo kohtalaisen pitkä ja valoisaa aikaa riittää jopa viiteen saakka.

En ollut koskaan ennen käynyt Lapin hiihtokeskuksissa ja edellisestä laskettelukerrastakin oli jo vierähtänyt lähemmäs kymmenen vuotta. Odotin innolla vauhdin hurmaa, vaikka tunsin pientä jännitystä siitä, pysynkö pystyssä vai telonko itseni jo ensimmäisessä rinteessä.

Mökkimme sijaitsi muutaman kilometrin päässä Levin keskuksesta. Olisimme päässeet liikkumaan alueella Ski bussillakin, mutta päätimme vuokrata auton koska halusimme käydä muissakin käyntikohteissa, kuten Lainion Snow Villagessa. Leviltä tehdään sinne retkiä hintaan 70 €/hlö, joten jo tuo yksi retki olisi kustantanut kolmelta hengeltä yhteensä 210 €. Siihen päälle päivittäiset matkat Ski bussilla ja lentokenttäkuljetus sekä mahdollisesti muutama taksimatka. Laskeskelimme siis, että autonvuokrauskustannus kuudelta päivältä ei toisi kolmelle hengelle merkittävästi lisäkustannuksia. Lisäksi saimme roimasti lisää mukavuutta ja joustavuutta liikkumiseemme. Kun autovuokraamossa meille vielä annettiin hieman varaustamme parempi auto, Audi A3, tuntui päätös erityisen hyvältä.

Huristelimme heti ensimmäisenä tunturiin näköalaravintola Tuikkuun ihailemaan maisemia hyytävässä tuulessa. Ensimmäisenä päivänä pakkasta oli -27 astetta ja kovan tuulen kera sää tuntui niin armottomalta, että päätimme suunnata rinteeseen vasta seuraavana päivänä. Mutta kuinka kauniita maisemat kirkkaassa pakkassäässä olivatkaan!

Seuraavana päivänä ryhdyimme tositoimiin ja koitti ensimmäinen laskupäivä. Edelleen oli kova pakkanen, noin -25 astetta. Pukeutuminen välikerroksineen oli sen mukainen. Tottumattomalle talviurheilijalle meinasi siinä iskeä stressi jo heti alkutekijöissään, kun puettavaa ja rinteeseen mukaan pakattavaa ja muistettavaa oli niin paljon.

Ensimmäisenä minut tuupattiin tuolihissiin joka nousi vauhdilla korkeuksiin. Reppuni työnsi minua lähelle penkin reunaa ja olin varma, että jos en itse tipahda kyydistä niin ainakin sukset irtoavat jalasta ja katoavat alla olevaan tunturiin. Ylös päästiin kuitenkin onnellisesti ja vauhdin hurma vei kireyden mukanaan jo ensimmäisessä rinteessä.

Tunturissa sääolosuhteet saattavat vaihdella yllättävänkin paljon eri korkeuksissa ja eri puolilla tunturia. Sääolosuhteet kannattaakin tarkistaa päivittäin Levin sivuilta ja katsoa, mitkä hissit ovat auki. Viimeisenä laskupäivänämme tuuli niin paljon, että suuri osa hisseistä Gondolihissi mukaan lukien olivat suljettuina. Mutta oli sekin omanlaisensa kokemus olla sellaisessa viimassa ja laskea alas tunturia näkyvyyden ollessa miltei nolla.

Ämmilän pöperöillä jaksaa laskea

Levin alueelta löytyy hyviä ravintoloita, joissa viettää iltaa herkkujen parissa. Me tykästyimme Ämmilään, jonka runsaasta ja hyvästä 14 euron lounasbuffetista nautimme parina päivänä. A la Carte -listan hirvipataa voin suositella, niin hyvää! Makoisat cocktailit meille sekoiteltiin Taqueria Northern Cowboy -ravintolassa, joka on Levin uusi meksikolainen ravintola.

Game of Thrones -fiilistelyä jäähotellissa

Täytyy myöntää, että kun Game of Thronesin 7. kausi päättyi viime syksynä, tunsin pitkään vieroitusoireita. Oli iloinen yllätys, kun huomasin, että Levin lähettyville on noussut HBO Nordicin kanssa yhteistyössä luotu Game of Thrones -aiheinen jäähotelli. Totta puhuen sarjan oikeilla kuvauspaikoilla käyminen olisi rutkasti kiinnostavampaa, mutta pitihän siellä nyt päästä käymään kun paikka oli saanut kansainvälistäkin huomiota. Suomi mainittu!

Ajoimme auringonlaskun aikaan Lainion Snow Villageen, jonne on Leviltä noin 40 km matka. Taivaanranta piirtyi eteemme tulipunaisena, henkeäsalpaavan kauniina. Ylläksentieltä käännytään loppumatkaksi pienelle Lainiontielle, joka kiemurtelee metsän keskellä vaikuttaen tieltä, joka ei johda minnekään. Lyhyen ajomatkan jälkeen tullaan ulkoapäin kovin vaatimattoman näköiseen lumikylään.

Parakkimaisen lumirakennelman sisällä avautuu kuitenkin ihan toinen maailma. Game of Thrones -aiheiset jääveistokset, jääkappeli ja sviitit olivat hienot. Pelkäsin, että kansainvälisen hypen vuoksi paikka olisi täynnä väkeä, mutta saimmekin ihastella veistoksia ja nauttia lämmittävää shottia jäälaseista kaikessa rauhassa, ennen kuin paikalle pamahti ulkomainen turistiryhmä.

Jäähotellista jatkoimme ilta-ajelulle Ylläksen maisemareitille ja kävimme Äkäslompolossa. Maisemareitillä oli yöaikaan valaistuja kohtia, mutta vaikea sanoa miten komeat maisemat olisivat valoisan aikaan. En ehkä lähtisi asioikseen ainakaan pimeän aikaan reittiä ajamaan, vaikka valaistukset ihan hienoja olivatkin.

Issikkavaelluksella lumisissa maisemissa

Viime keväänä Islannissa käydessäni jäi issikkavaellus toteuttamatta. Bongattuani Leviltä Lapin Saaga -islanninhevostallin päätin korjata asian, sillä rinnelippuni sisälsi sopivasti yhden huilipäivän laskutouhuista. Pari tuntia vierähti metsikössä ja järven jäällä pienillä vahvoilla jässiköillä ratsastaessa.

Ryhmässämme oli niin paljon aloittelijoita, että koko vaellus mentiin leppoisaa käyntiä. Kokeneemmalle (sekä myös allani olleelle Stelpalle) meno alkoi käydä hieman tylsäksi, vaikka lumisten puiden katveessa korkeassa hangessa ratsastaminen olikin sykähdyttävää. Olisi ollut hauska päästä kokeilemaan islanninhevosten askellajeja ja karauttaa tölttiin lumen pöllytessä! Samalla olisi myös saanut veren kiertämään jäseniin, jotka uhkasivat kohmettua neljästä välikerroksesta ja kahdesta toppakerroksesta huolimatta.

Sammun-Tuvalla poroja ihmettelemässä

Viimeisenä päivänä iltalentoa odotellessamme piipahdimme Sammun-Tuvalla katsomassa poroja sekä Tonttulassa. Nämä ovat hyviä tärppejä esimerkiksi lapsiperheille ja sijaitsevat lähellä Leviä. Sammun-Tuvalla on hyvin autenttinen Lappi-meininki. Porotilalla voi tustua niin koulutettuihin kuin kouluttamattomiin sarvipäihin ja latukahvilassa kannattaa hörpätä kahvit. Sammun-Tupa tarjoaa myös erilaisia ohjelmapalveluita ja vaikkapa Lapin kasteen kodassa lappalaisen shamaanin johdolla.

Tonttula sopii lapsiperheille

Kahdeksan kilometrin päässä Leviltä sijaitseva Tonttula on satuihin ja mytologiaan perustuva paikka, teemapuisto olematta kuitenkaan muovinen tai liian tekemällä tehty. Kierros alueella olisi maksanut 15 €/hlö ja 210 eurolla olisi päässyt kierroksen lisäksi moottorikelkan, huskyvaljakon sekä pororeen kyytiin. Tyydyimme vain katselemaan pihapiiriä ja Tonttulan päärakennusta, jossa sijaitsee kahvila sekä juhla- ja majoitustiloja.

Lapin elämyksien hinnat tuntuvat jokseenkin kalliilta, varsinkin jos perheessä on useampi henkilö. Toisaalta, viikon loma ei kustantanut loppujen lopuksi niin paljon kuin olin pelännyt. Sain lasketteluvälineet lainaan ja hissilipun maksoin liikuntaseteleillä, missä säästi sievoisen summan. Rinnepäivinä maistuu edullinen itse tehty perussafka ja päivän huipennukseksi riittää lämmin sauna ja hangessa kieriskely saunomisen lomassa. Vinkkejä edulliseen Lapin lomaan voi lukea Lyhyenä hetkenä -blogista. Lisäksi Huoletonta matkaa -blogi on koonnut 10 lukemisen arvoista vinkkiä onnistuneeseen laskettelulomaan.

Mitä Levin lomasta jäi sitten käteen? Päällimmäisenä mielessä ovat ystävälliset ihmiset, kiireetön yhdessäolo, laskettelusta hivenen jäykistyneet ja turvonneet polvet ja taianomaiset tunturimaisemat. Talvista ulkoilmaa ainakin on tullut nautittua enemmän kuin vuosiin. Ja niin, ehkä nälkä kasvaa syödessä, seuraavaksi haaveissa onkin lasketella jossakin ihan muualla kuin Suomessa, mutta en paljasta paikkaa vielä.

Ja ei, en kaatunut kertaakaan, edes mustassa rinteessä!

Parasta matkalla:

  • Laskettelu tunturimaisemissa
  • Issikkavaellus
  • Minttukaakaot Tuikussa
  • Ämmilän lounas ja hirvipata
  • Lainion Snow Village
  • Hangessa pyöriminen saunomisen lomassa
  • Sammun-Tupa