Saarihyppelyn viimeinen kohde oli Joonianmeren pohjoisin saari, Korfu eli Kérkyra, jossa meillä oli vielä viikko lomaa jäljellä. Korfulle saavuimme lautalla mantereelta Igoumenitsan satamakaupungista, jonne oli vain lyhyt ajomatka Pargasta, jossa olimme viettäneet edellisen yön. Lautan saavuttua Korfun kaupunkiin oli tunne selkeästi mannermainen. Nyt oltiin tultu isoon cityyn aikaisempiin kohteisiimme verrattuna. Emme kuitenkaan jääneet vielä kaupunkiin, sillä ensimmäiset kolme yötä majoituimme maaseudun rauhaan, pieneen puumajaan.
Julkaisut kategoriassa "Saariseikkailu"
Meillä oli Ithacasta käytännössä kaksi vaihtoehtoa jatkaa matkaa joko Lefkaksen saarelle tai mantereelle Astakoksen satamaan. Olin jo kerran ajanut autolla Lefkaksen ympäri, eikä saari silloin tehnyt oikein minkäänlaista vaikutusta Porto Katsikin rantaa lukuunottamatta. Päätin kuitenkin antaa saarelle vielä toisen mahdollisuuden. Meillä oli kaksi päivää aikaa ennen siirtymistä Korfulle, ja mieli teki käydä uudestaan Porto Katsikissa ja katsastaa samalla, löytyisikö saarelta muitakin upeita rantoja.
Kefaloniasta siirryimme kahdeksi päiväksi viereiselle Ithacan saarelle. Tätä myyttistä saarta pidetään myös Homeroksen eepoksissa esiintyvän Odysseuksen kotisaarena, jonka kuningas hän myös oli. Ajattelin, että pari yötä riittäisi pienellä saarella, jonka suurin pituus on noin 29 kilometriä ja leveys vain noin 7 kilometriä. Yksi yö lisää olisi kuitenkin ollut paikallaan. Kyllähän saaren ajaa helposti ympäri päivässä, mutta jos haluaa tehdä jotain, kuten tutkia eri rantoja ja arkeologisia alueita, kuten Odysseuksen palatsia, niin aikaa vierähtää helposti paljon enemmän.
Reilun viikon Zakynthoksella oleilun jälkeen oli aika siirtyä pohjoiselle naapurisaarelle, Kefaloniaan. Olin kuullut Kefaloniasta paljon hyvää, minkä vuoksi olinkin suunnitellut tälle etapille reilusti aikaa. Se osoittautui oikeaksi päätökseksi, sillä Kefalonia tarjosi tyrmääviä maisemia, geologisia ja myyttisiä ihmeitä, seikkailun makua ja upeita rantoja.
Zakynthos oli Joonianmeren saarihyppelyn ensimmäinen etappi. Loma oli luontevaa aloittaa minulle tutusta ja rakkaasta saaresta, jossa voin samalla sukuloida ja heittäytyä lomafiilikseen ilman tarvetta opiskella matkaoppaita heti alkuun. Vaikka Zakynthos on tullut koluttua vuosien varrella ristiin rastiin, löytyi sieltä vielä ennennäkemättömiä ja -kokemattomia paikkoja.
Haaveissani oli jo alkuvuodesta lähtien toteuttaa tänä kesänä saarihyppely Kreikassa. Egeanmerellä saarihyppely esimerkiksi Kykladien saarilla on suosittua vaivattomuutensa vuoksi. Päätin kuitenkin toteuttaa saarihyppelyn Kreikan länsipuolen saarilla, Joonianmerellä. Zakynthoksen saari on minulle entuudestaan jo kuin toinen koti, sillä olen tehnyt siellä aikanaan töitä useana kesänä ja saarella asuu lisäksi sukulaisiani. Muut Joonianmeren saaret olivat minulle vielä lähes tuntemattomia.
Pelkäsin postauksen kirjoittamista Islannista jo etukäteen, koska mietin, miten ihmeessä voisin sanoin kuvailla Islannin matkaani. Ne maisemat, tunnelmat, ihmiset, rakennukset, luonto, issikat, aaaahhhh! Koko viikon ajan sitä vaan oli silmät selällään ja koetti imeä muistiin kaikkea näkemäänsä.
Jos pitäisi valita kaksi kokemisen arvoista juhlaa Kreikassa, niin ne olisivat mielestäni häät ja pääsiäinen. Ortodoksimaana on Kristuksen ylösnousun juhla Kreikassa vuoden kohokohta, johon liittyy paljon vahvoja ja eriskummallisia perinteitä. Pääsiäisviikko eli Suuri viikko on melankolinen ja tunnelma muuttuu viikon aikana pitkäperjantain surumielisyydestä ylösnousemuksen riemuun, mikä näkyy ja maistuu monin tavoin.
Idea reissusta Vienanmerelle kumpusi ystävistäni, kahdesta hurmaavasta neitokaisesta, joiden musiikin sielunmaisemiin oli tarkoitus matkata. Pitkä viikonloppu pitikin sisällään käsittämättömän mystisiä maisemia, sykähdyttäviä ja mieleenpainuneita kohtaamisia, ristiriitaisia tuntemuksia ja hetkiä, jotka toivat ystävyksiä vieläkin lähemmäs toisiaan. Matka, jollaista ei tule toista ja joka varmasti muistetaan.