Meillä oli Ithacasta käytännössä kaksi vaihtoehtoa jatkaa matkaa joko Lefkaksen saarelle tai mantereelle Astakoksen satamaan. Olin jo kerran ajanut autolla Lefkaksen ympäri, eikä saari silloin tehnyt oikein minkäänlaista vaikutusta Porto Katsikin rantaa lukuunottamatta. Päätin kuitenkin antaa saarelle vielä toisen mahdollisuuden. Meillä oli kaksi päivää aikaa ennen siirtymistä Korfulle, ja mieli teki käydä uudestaan Porto Katsikissa ja katsastaa samalla, löytyisikö saarelta muitakin upeita rantoja.

Kulttuurishokki oli suuri, kun lautta saapui hiljaiselta Ithacan saarelta Nidrin turistikohteeseen Lefkakselle. Väkeä oli niin paljon, että tiellä poukkoilevan massan läpi oli lähes mahdoton ajaa autolla. Päällimmäinen ajatus oli Äkkiä pois täältä! Jo edellisellä kerralla Nidri tuntui tympeältä paikalta, eikä mielikuva korjaantunut tälläkään kertaa.

Vasiliki

Ajoimme Vasilikin kaupunkiin, josta olin varannut kiinnostavan kuuloisen majapaikan lauttamatkan aikana. Majapaikan asiakkaat voisivat kokeilla omistajan opastuksella purjelautailua ja leijasurffausta. Kävi kuitenkin ilmi, että paikan omistaja oli unohtanut päivittää varauskalenteria, eikä meille ollutkaan huonetta tarjolla.

Pienen etsinnän jälkeen löysimme Vasilikista vaatimattoman huoneen, jonka ylihintaa sain onneksi tingattua vähän alas päin. Päätimme ottaa huoneen vain yhdeksi yöksi, koska fiilis oli jo siinä vaiheessa sellainen, että emme halunneet jäädä saarelle yhtään pidemmäksi aikaa kuin oli pakko.

Ilta-aikaan Vasilikin vasemman puoleinen satama-alue vaikutti ihan kivalta, pieni kujamainen ostoskatu ja ravintoloiden ja kahviloiden rivittämä satama-alue. Kohtalaisen surffihenkinen paikka. Ajoimme syömään läheiseen Kontarenan kylään The Old Plane Tree -ravintolaan. Paikka oli viihtyisä ja ruoka ihan kelpoa. Maistoimme lefkaslaista linssisalaattia ja salamia, oli mukava syödä vaihteeksi hieman joitain erilaista kreikkalaista ruokaa.

Vasiliki

Seuraavana päivänä päätimme ajaa mantereelle Pargaan ja viettää siellä välietappi-yön ennen siirtymistä Korfun saarelle. Ennen sitä halusin kuitenkin käydä Porto Katsikin rannalla, koska edelliskerralla se oli tehnyt huikaisevan vaikutuksen. Ajoimme erittäin huonokuntoista soratietä Vasilikista kohti Porto Katsikia. Kun saavuimme rannalle en ollut tunnistaa sitä enää samaksi paikaksi. Parkkialueet olivat laajentuneet, jos jonkinmoista rakennelmaa ja tönöä oli  sinne ilmestynyt. Ravintoloiden sisäänheittäjät tunkivat flyereita kouraan. Kurkistin aidan yli alas rannalle ja totesin, että kyllä olimme oikeaan paikkaan tulleet. Näytti kuitenkin siltä, että saaren oikealla laidalla kalliojyrkänteelle rakennettu näköalasilta ei olisi enää ollut käytössä.

Porto Katsiki Beach, 2017
Porto Katsiki Beach, 2017
Porto Katsiki Beach, 2013
Porto Katsiki Beach, 2013
Porto Katsiki Beach, 2013

Oli sunnuntai, jolloin kreikkalaiset suuntaavat myös suurina joukkoina rannoille, mikä osaltaan selittänee väen paljouden. Parkkimiehen kärkkyessä parkkimaksua päätimme kuitenkin etsiä toisen rannan. Vähän matkan päässä sijaitseva Egremni Beach näytti kuvissa upealta, joten päätimme ajaa sinne. Pian meitä odotti kuitenkin toinen pettymys, kun vastaan tulevat autoilijat kertoivat, että tie kyseiselle rannalle oli suljettu eikä sinne päässyt lainkaan. Ilmeisesti maanjäristys oli tuhonnut tien.

Parga poltteli jo mielessä, mutta uimaan oli silti päästävä. Jatkoimme matkaa ja päädyimme Kathisma Beachille, joka sekin oli ylikansoitettu, mutta upean turkoosinen ranta sekin. Lefkaksen länsipuolen rannoilla on muutenkin aivan omanlaisensa häikäisevän turkoosi sävy. Sääli sinänsä, että rannat ovat liikakansoittuneet. Meressä uimisen riemu oli kaikesta huolimatta taattu täälläkin!

En osaa oikein määritellä miksi Lefkas ei minua sytytä. Moni varmasti pitää saaresta, mutta mielestäni se on aika tylsä ja ankeahko lännen upeita rantoja lukuunottamatta. Harmi vaan että nekin on pilattu liikakansoittamalla. Olen nyt kaksi kertaa yrittänyt löytää saarelta sitä jotain, mutta ei vaan löytynyt. Todettakoon kuitenkin se, että mielestäni on pelkästään hienoa, että saaret eroavat niin suuresti toisistaan ja jokaisella saarella on oma tunnelmansa ja piirteet, jotka tekevät siitä omaleimaisen. Onneksi Kreikassa on tuhansia saaria, joista jokainen varmasti löytää mieleisensä!

Parasta matkalla oli:

  • Länsirannan syvän turkoosinsiniset rannat
  • Paikallisen keittiön tuoma vaihtelu syömisiin
  • Pois pääsy saarelta, valitettavasti