Viime kesänä autoilimme neljän hengen voimin kaksi viikkoa Portugalissa. Auto vuokrattiin Lissabonin lentokentältä ja ensimmäinen etappimme oli puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitseva surffareitten Mekka, pieni Ericeiran kalastajakylä.
Ericeirasta tuli Euroopan ensimmäinen ja maailman toinen suojeltu surffikohde, kun se valittiin vuonna 2011 World Surfing Reserve -kohteeksi heti Malibun jälkeen. Surffimaineensa vuoksi odotin jokseenkin ”muovista” turistikylää, jossa nuoret surffikundit tepastelisivat kaduilla Quiksilverin ja Billabongin vaatteissa surffilaudat kainalossa. Vaikka kylästä löytyykin Euroopan suurin Quiksilverin liike, yllätti Ericeira positiivisesti autenttisuudellaan ja idyllisyydellään. Tämä johtuu kenties osittain siitä, että suurin osa surffareista tuntui majailevan kylän ulkopuolella surffirantojen läheisyydessä sijaitsevissa majapaikoissa.
Olimme varanneet kaikki road trippimme majapaikat etukäteen Airbnb:stä, ja itse asiassa sitä kautta bongasimme Ericeiran yhdeksi kohteeksemme. Portugalissa on erinomainen tarjonta Airbnb-asuntoja, joiden hinta-laatusuhde hellii budjettimatkaajaa, joka kuitenkin toivoo majoituspaikaltaan persoonaa ja tyylikkyyttä. Olin hyvin tyytyväinen jokaiseen majapaikkaamme.
Ericeirassa meitä odotti kompakti, siisti asunto aivan kylän keskusaukion laitamilla. Koska ensimmäinen lomapäivämme oli myös ystäväni syntymäpäivä, olin pyytänyt majoittajaa viemään asuntoon valmiiksi viinipullon. Hän olikin toimittanut sinne kaksi viinipulloa ja lisäksi pientä naposteltavaa, mikä oli todella huomaavainen yllätys! Lento- ja automatkan jälkeen oli ihana aloittaa loma kapuamalla asunnon upealle kattoterassille nauttimaan Atlantin näköaloista yli kattojen portugalilaisen viinin kera. Viihdyimme terassilla kolmen päivän aikana hyvin, aurinkoa ottaen, grillaten ja ukulelea soitellen. Iltaisin saimme ihastella taivaalla kuu-Venus-Jupiter-triangelia, mikä oli harvinainen näky.
Viikonloppuna vietettiin kylässä paikallista kyläfestivaalia. Keskusaukio oli koristeltu värikkäin viirein ja nauhoin ja pienet myyntikojut möivät kaikkea makeisista pyhimyspatsaisiin. Lauantai-ilta oli juhlan huipennus, silloin alakertamme kahvilanpitäjä kantoi kadulle isot kaiuttimet, grillin ja oluthanan, ja äänekäs juhlinta jatkui pitkälle aamuyöhön. Festivaaliin kuului myös juhlakulkue torvisoittoineen ja värikkäine pukuineen. Koko kylä oli kerääntynyt juhlimaan. Mummot ja papparaiset seurasivat lasten hippaleikkejä puistonpenkeillä. Miehet häärivät grillien kimpussa ja grillatun kalan tuoksu nousi kylän ylle.
Majoittajamme järjesti meille surffitunnin paikallisen surffikoulun kautta. Surffauspaikkana toimi Praia de São Julião -ranta, joka sijaitsee 8,5 km Ericeirasta etelään. Aallot olivat kuulemma täydelliset, tosin tällaiselle ensikertalaiselle jopa liiankin voimakkaat. Vaikka olin koko kevään käynyt ahkerasti kuntosalilla oikein personal trainerin opastuksella, oli aallokossa pyöriminen surffilaudan kanssa lähes lannistavan raskas kokemus. Pääsin laudan päälle kahdella jalalla seisomaan vain kerran noin sekunniksi. Eniten päähän otti se, että voimat hiipuivat vaikka periksi ei olisi halunnutkaan antaa. Surffaus oli kuitenkin mieletön kokemus ja olisi hauska joskus kokeilla sitä uudestaan. Suosittelen treenaamaan erityisesti burpeeta sekä ojentajapunnerruksia hyvissä ajoin ennen surffikokemusta!
Emme harmillisesti (tai sitten onneksi!) saaneet yhtään kuvaa surffaus-yrityksistämme, sillä mukanamme ollut surffikoulun valokuvaaja ei koskaan lähettänyt meille kuvia, vaikka maksoimme niistä etukäteen. Omat kameramme jäivät reppuihin autoon, vesipullojen ohella. Suuri virhe! Rankan tunnin jälkeen olimme paitsi vailla valokuvia ja fyysisesti aivan loppu, myös nestehukan partaalla.
Välimeren lempeisiin lämpötiloihin tottuneelle Atlantti tuntui lähes jääkylmältä. Meressä uiminen oli surffikertaa lukuun ottamatta lähinnä nopeita pulahduksia. Myös lasku- ja nousuveden voimakkuus yllätti. Aallot kastelivat liian lähelle rantaviivaa asetellun pyyhkeen helposti. Ericeiran kylästä löytyy kaksi rantaa, joista suosimme pohjoisemman täyteen ahdetun rannan sijasta rauhallisempaa eteläpuolen rantaa.
Lyhyen etäisyyden vuoksi Lissabonin matkaan on helppo yhdistää ranta/surffiloma viettämällä osa lomasta Ericeirassa. Vaikka Lissabonista pääseekin junalla usealle rannalle, on Ericeirassa ihan oma viehätyksensä, ja tietysti ne kuuluisat surffirannat. Lisäksi noin 25 kilometrin päässä Ericeirasta sijaitsee Unescon maailmanperintökohteeksi listattu Sintran kaupunki, jossa tosin tällä reissulla jäi meiltä käymättä.
Ericeiraa voi helposti suositella lomakohteeksi aurinkoa, surffausta, rentoa kyläelämää ja jopa lennokasta yöelämää kaipaaville. Maailmanluokan festaritunnelmaa tarjoaa Ericeirassa vuosittain kesällä järjestettävä Sumol Summer Fest. Meidän reissumme ei osunut samalla ajankohdalle, mutta pienet intiimit kyläjuhlat tarjosivat juuri sitä aitoa juhlatunnelmaa, mitä toivoimmekin matkaltamme. Eivätkä nämä juhlat suinkaan jääneet reissumme viimeisiksi, kuten myöhemmin yllätykseksemme saimme huomata Portossa!
Lue lisää Ericeiran surffikulttuurin synnystä n by Norwegian –
Parasta Ericeirassa oli:
- Surffaus
- Pastéis de Nata -leivokset
- Mini-Sagresit (2 dl olutpullot)
- Asuntomme terassi
- Idyllinen ja kaunis kylä
- Kyläjuhlat
Kuvat 1-3: Miso Losoi
Jätä vastaus