Portugalin road tripillämme matkalla toiseen etappiin Portoon piipahdimme myös Penichessä. Kiersimme niemen ympäri autolla ja pistäydyimme kaupungin keskustassa syömässä. Vaikka kalliorantamaisemat komeat olivatkin, ei paikka vain jostakin syystä oikein sytyttänyt. Kaupunki tarjosi kuitenkin mukavan pysähdyspaikan matkalla Ericeirasta Portoon.

Peniche_Portugali_Parasta_matkalla_blogi_kuva_Miso_Losoi

Peniche2_Portugali_Parasta_matkalla_blogi_kuva_Miso_Losoi

Mitä lähemmäs Portoa pääsimme, muuttui sää viileämmäksi ja usvaisen pilviseksi. Myös kasvillisuus muuttui kotoisan havupitoiseksi ja välillä maisema muistutti siltä, kuin olisi Sonkajärvellä ajellut. Kun saavuimme Portoon ja ylitimme Douro-joen ylittävän sillan, oli jälleen hyvin selvää, että olemme kaukana kotoa. Näky oli jotenkin epätodellisen mystinen. Kaupungin yllä leijui harmaa pilviverho ja eteemme avautuivat teollisromanttiset sillat ja vanhankaupungin ajan patinoimat rakennukset. Porton vanha kaupunki on Unescon maailmanperintökohde, eikä syyttä.

Porto_vanha_kaupunki_Parasta_matkalla_blogi_kuva_Sanni_Eerikinharju

Porto_Miragaia_Portugali_Parasta_matkalla_blogi

Porto_Douro_joki_silta_Portugali_Parasta_matkalla_blogi

Tilavassa ja kauniissa asunnossamme oli kolme huonetta, keittiö, kaksi kylpyhuonetta ja iso takapiha. Asuntomme sijaitsi vanhan kaupungin liepeillä Miragaian pohjoisosassa, josta oli lyhyt kävelymatka Douro-joen varteen. Alueella oli myös kivoja second hand -liikkeitä ja se oli mukavan rauhallinen. Porton korkeuserot ovat suuret ja lyhyistä välimatkoista huolimatta kapusimmekin parin päivän aikana lukemattomia portaita ja mäkiä.

Majoittajamme kertoi heti alkajaisiksi, että kaksipäiväinen visiittimme kaupungissa sattui parhaaseen mahdolliseen aikaan, sillä siellä vietettäisiin vuoden suurinta juhlaa, Festa de São João -festivaalia, joka on Porton vastine suomalaiselle juhannukselle. Kuuntelimme huuli pyöreänä, kun majoittajamme kertoi, kuinka koko kaupunki tulisi grillaamaan sardiineja puistoissa ja kaduilla, kuinka kaikki paukuttelisivat toisiaan päähän lasten muovivasaroilla ja kuinka meidän tulisi juosta karkuun jos joku lähestyisi meitä pitkävartiset kasvit kädessään. Ericeiran kyläjuhlat tuntuivat saavan jatkoa, mutta suureellisemmassa muodossa!

Porto_airbnb_asunto_Parasta_matkalla_blogi

Porto_ekokahvila_Miragaia_Parasta_matkalla_blogi

Porto_streetart_Parasta_matkalla_blogi

Festa de São João -juhlapäivänä alkoi kaupungin ylle nousta sardiinin tuoksu jo varhain iltapäivällä. Kadun kulmaukset täyttyivät grilleistä, juomakioskeista ja vinkuvasaroiden myyjistä. Illan pimetessä koko kaupunki juhli. Oli musiikkiesityksiä festivaalilavoilla, ilotulitusta, taivaalla lentäviä tuhansia paperilyhtyjä, nauravia ihmismassoja ja muovivasaroiden vingahduksia. Suomalaisittain kynnys paukauttaa ventovierasta vasaralla päälakeen tuntui ensin suurelta. Ensi kokeilun jälkeen innostuimme siitä kuin pienet lapset. Tällainen festivaali Suomeen! Täydellinen jäänmurtaja jäyhille suomalaisille! Meille myös selvisi miksi majoittajamme varoitteli meitä kasveja kädessään pitelevistä juhlijoista. Muutaman kerran saimme naamamme pitkävartisesta valkosipulin kukasta.

Porto_sardiinifestivaali3_Parasta_matkalla_blogi

Porto_festa_de_sao_joao2_Parasta_matkalla_blogi

Porto_festa_de_sao_joao_Parasta_matkalla_blogi

Porto_sardiinifestivaali2_Parasta_matkalla_blogi

Porto_sardiinifestivaali_ilotulitus_Parasta_matkalla_blogi

Söimme kadulle levittäytyneessä ravintolassa juhla-aterian eli sardiinia, perunaa ja kasviksia. Hyvin yksinkertaista ja konstailematonta, niin kuin portugalilaisen keittiön antimet ylipäätään ovat. Ylistetty portugalilainen ruoka miellytti lähinnä seurueemme kasvissyöjää, me muut emme olleet niinkään vaikuttuneita. Toki tuore puuhiilessä grillattu kala on harvinaista ja maistuvaa herkkua, mutta ei sitäkään kahta viikkoa jaksa syödä. Portugalilaisen ruokakulttuurin tärkein raaka-aine on turska, minkä makuun emme kuitenkaan juuri päässeet, mahdollisesti sardiinisesongin vuoksi. Tosin supermarketeissa nenään leijuva kuivatun turskan haju ei juurikaan herättänyt mielenkiintoa kyseistä raaka-ainetta kohtaan.

Porto_sardiini_Parasta_matkalla_blogi

Porto_festa_de_sao_joao3_Parasta_matkalla_blogi

Porto_sardiinifestivaali_Parasta_matkalla_blogi

Porto_raitiovaunu_kuljettaja_Parasta_matkalla_blogi Porto_raitiovaunu_Parasta_matkalla_blogi

Portossa totta kai maisteltiin Portviiniä, mutta itse viinitiloille emme ehtineet. Lähtöpäivänämme meidän oli tarkoitus käydä vielä Porton ranta-alueilla, mutta raitiovaunu-aikataulut pettivät niin pahasti, että ehdimme vain käydä kääntymässä päätepysäkillä. Vanhat rautiovaunut ovat kyllä niin tunnelmalliset, että niillä matkustaa mielellään ilman päämäärääkin. Porton paripäiväinen visiittimme oli nopea, mutta sitäkin antoisampi kohdallemme sattuneiden sardiinijuhlien ansiosta.

Parasta Portossa oli:

  • Vinkuvasaralla vastaantulijoiden päälakeen taputtelu
  • Festa de São João -sardiinijuhlat
  • Portviini
  • Kaupungin mystinen tunnelma
  • Vanhalla raitiovaunulla ajelu

Kuvat 2 ja 3: Miso Losoi, kuva 4: Sanni Eerikinharju