Reilun viikon Zakynthoksella oleilun jälkeen oli aika siirtyä pohjoiselle naapurisaarelle, Kefaloniaan. Olin kuullut Kefaloniasta paljon hyvää, minkä vuoksi olinkin suunnitellut tälle etapille reilusti aikaa. Se osoittautui oikeaksi päätökseksi, sillä Kefalonia tarjosi tyrmääviä maisemia, geologisia ja myyttisiä ihmeitä, seikkailun makua ja upeita rantoja.

Majoituimme erinomaisessa Myrtos Cottagesissa Divaratan kylässä kuuluisan Myrtos-rannan tuntumassa. Koska olimme kohteessa yli viikon, oli mukavaa, että asunto oli kodinomainen hyvin varusteltuine keittiöineen ja pyykinpesukoneineen. Saaren pohjoisosa osoittautui myös kaikista kiinnostavimmaksi, joten sijainti oli siinäkin  mielessä napakymppi.

Heti ensimmäisenä päivänä kävimme tutustumassa lähirantaamme, maailman kauneimpien rantojen listoille nostettuun, Kapteeni Corellin mandoliini -elokuvassa kuvauspaikkana olleeseen Myrtos Beachiin. Oli mukava huomata, että tämä upea kallioiden ympäröimä valkoinen pikkukiviranta oli säilytetty kohtalaisen luonnontilassa ilman rantabaareja ja aurinkotuolirivistöjä. Tänä vuonna avatulta Assokseen vievän tien pätkältä ja sen näköalapaikalta oli huimat maisemat Myrtosin lahdelle. Myös auringonlasku täällä oli näkemisen arvoinen.

Ennätimme tutustua aika moniin eri rantoihin, joista suosikeiksi nousivat Myrtosin ohella oranssihiekkainen Xi Beach, jota reunustavat valtavat saviesiintymät, sekä metsäpolkua pitkin saavutettava Dafnoudi Beach, josta löytyi myös hauska luola ja ihka elävä meritähti! Kehuttu Antisamosin ranta ei oikein iskenyt itselleni, se oli aika täyteen ahdettu ja kilpailevien rantabaarien luoma kakofonia oli melko häiritsevää.

Fteri Beach – kätketty paratiisi

Aivan omaa luokkaansa oli kuitenkin yksi ranta: vaikeapääsyinen Fteri Beach. Olin lukenut jostain, että päästäkseen tälle kauniille rannalle piti vaeltaa 40 min vuoristopolkua pitkin. Oletin, että polun alku olisi jotenkin selkeästi merkitty, mutta näinpä ei ollutkaan, vaan päädyimme harhailemaan kaksi tuntia vuoristopöpelikössä käärmeitä, vuohia ja koiria säikkyen, yrttipuskien raapiessa sääriämme, ennen kuin löysimme haaleilla punaisilla maaleilla kallioon merkityn oikean reitin. Onneksemme päivä oli ukkosmyrskyn jäljiltä hieman viileämpi, muuten olisimme varmasti puskissa tuupertuneina tälläkin hetkellä.

Tunne oli sanoin kuvaamattoman hieno, kun 2,5 tunnin samoilun jälkeen rotkon pohjassa oleva tiheä kasvillisuus yhtäkkiä väistyi tieltämme, ja eteemme avautui täysin autio ja koskematon valkohiekkainen ranta. Turkoosit aallot jylisivät rannan reunustamia kallioita vasten ja muutama vuohi tuijotti meitä epäluuloisena. Kokemuksena tämä ranta ohitti kyllä heittämällä aikaisemman TOP-kolmoseni Kreikan rannoissa (Navagio, Myrtos ja Porto Katsiki).

Maalauksellinen Assos

Majapaikastamme oli lyhyt matka ihastuttavaan ja rauhalliseen Assoksen kylään, josta tuli nopeasti yksi lempipaikkojani saarella. Myrtoksesta Assokseen vievä tie oli lisäksi uskomattoman hieno maisemareitti.

Mount Ainos kohoaa ylväänä yli 1600 metriin

Kefalonialla käydessään kannattaa ehdottomasti käydä Mount Ainoksen korkeimmalla huipulla, joka kohoaa jopa 1628 metriin saakka. Autolla ajaessa tuntui uskomattomalta, miten koko ajan ajettiin vain ylemmäs ja ylemmäs ja näkymä auton ikkunoista alkoi muistuttaa enemmänkin lentokoneen näkymiä. Vuorella on useita patikointireittejä, joiden kartat olivat mielestäni aika epäselvät. Kannattaa suunnata parkkipaikalta vasemmalle soratielle. Noin 10 minuutin kävelyn jälkeen lähtee oikelta porrasreitti, josta on vielä noin 10 minuutin kapuaminen läpi kivisen metsän. Huipulla on kivipaasiin ruuvattu peltinen kotelo, josta löytyy vieraskirja. Pitihän sinne omakin puumerkki laittaa!

Myyttisiä luolia ja maanalaisia järviä

Samin kaupungin lähellä on alue, josta löytyy mielenkiintoisia luolia. Tunnetuin näistä on Melissani-luola, joka on myytin mukaan saanut nimensä luolaan hukuttautuneesta Melissanthe-nimisestä nymfistä. Luola ja sen sisällä oleva maanalainen järvi paljastui, kun maanjäristys puhkaisi sen katon auki. Järvi on jopa 30 metriä syvä, meriveden ja makean veden sekoitusta, jossa elää kaloja ja ankeriaita. GoPro-kamera vangitsi videolle vilauksia näistä suurista ankeriaista, jotka uiskentelivat tietämättämme veneiden alla. Melissani on niin suosittu turistikohde, että sinne kannattaa mennä aamulla, vaikka järvi onkin kauneimmillaan juuri keskipäivän aikaan, kun aurinko paistaa katon aukosta sisään.

Lähellä Melissani-järveä on toinen tunnettu geologinen ihme, Drogarati Cave. Tämä vaikuttava tippukiviluola on syntynyt noin 100–150 miljoona vuotta sitten. Luolassa on paljon stalagtiitteja ja stalagmiitteja, eli alhaalta ylöspäin kasvavia ja ylhäältä alaspäin kasvavia tippukiviä. Vaikuttavassa luolassa on akustiikkansa vuoksi pidetty konsertteja.

Olin lukenut, että näiden kahden Samin alueen päänähtävyyden lisäksi alueella olisi myös muita vähemmän tunnettuja luolia, kuten Zervatis Grotto. Päätimme yrittää etsiä nämä luolat, mikä osoittautuikin yllättävän vaikeaksi tehtäväksi. Missään ei ollut selkeitä opasteita ja merkinnät kartoissa olivat todella suurpiirteisiä. Lopulta löysimme yhden mysteeriluolan Google Earthin avulla. Satelliittikuvassa näkyi hämmentävän pyöreä kasvillisuuden peittämä alue, joka osoittautui kuin osoittautuikin syväksi reiäksi maassa! Alue oli aidattu, eikä siellä näkynyt ketään mailla halmeillakaan.

Zervatis-luolan löysimme vasta kun kysyimme neuvoa paikalliselta. Se sijaitsi yllättäin keskellä Karavomilos-kylää (joka on muuten myös erinomaisen Kefalonian Beerin kotikylä), mutta oli myös aidattu ja todella huomaamaton tiheän kasvillisuuden vuoksi. Portti oli onneksi auki, ja pääsimme tutkimaan tätä luolaa, josta löytyi myös todennäköisesti Melissani-järveen yhteydessä oleva järvi.

Kefalonia on Joonianmeren saarista suurin, ja välimatkat aika pitkiä. Tämän vuoksi lomallaan ei kannata yrittää ahnehtia liian montaa käyntikohdetta per päivä. Joka päivä on kuitenkin päästävä mereen uimaan, siitä en tingi.

Liikennettä Kefaloniassa oli high season -aikaan nähden yllättävän vähän ja tiet ovat erinomaisia muutamaa off roadia lukuunottamatta, jonne hairahduimme. Vaikka tiet ovat hyväkuntoisia, on ne monessa kohtaa koverrettu kallion reunaan ilman irtokiviltä suojaavia verkkoja. Tämä aiheuttaa usein ylimääräistä kuumotusta, kun tiellä näkee paikka paikoin aika valtaviakin irtokiviä. Kun kerran saa autoonsa iskun kivenlohkareesta, niiden todennäköisyys konkretisoituu.

Kefaloniassa näkee myös paljon kivimuureja sekä murentuneita raunioita. Osa varmastikin johtuu vuoden 1953 suuresta maanjäristyksestä, joka tuhosi lähes koko saaren rakennukset. Pohjoisen Fiskardo on harvoja kyliä, joka säästyi järistyksen tuhoilta. Kylä olikin oikein kaunis, mutta purjehtijaväen valloittama. Jos hakee jetset-tunnelmaa, niin silloin Fiskardo on oikea paikka.

Suurien korkeuserojen vuoksi Kefaloniassa ajellessa saa vähän väliä tasata korvien painetta. Tyypillistä Kefalonialle ovat myös vuohet, joita näkee usein teiden vierustoilla kiipeilemässä jyrkillä kallioilla. Vuohien kellojen kilkatus on saarelle hyvin tyypillinen soundi, jota jäin kaipaamaan. Varsinkin öisin saa ajella varoen, koska tiellä saattaa tavata pikkupöllöjä istuskelemassa tai ”Mäntymartteja” mahan pesussa (virallisesti European pine marten eli näätä).

Vaikka Kefaloniassakin on turismia, on saari onnistunut säilyttämään luonnonkauneutensa ja idyllisyytensä. Saari tuntuu myös aika mannermaiselta. Massaturismin fiilistä ei tule, vaan saarta voi monilta osin tutkia ihan omassa rauhassaan. Kefalonian pääkaupunki Argostoli on mielestäni myös oikein kiva kaupunki, jossa pääsimme käyskentelemään tuoreeltaan kesäkuussa avatulla uudella komealla aukiolla. Minut saari hurmasi, voin lämpimästi suositella sitä ihan kaikille!

Parasta matkalla:

  • Fteri Beach
  • Mount Ainos
  • Assos
  • Myrtos Beach
  • Xi Beach
  • Samin alueen luolat
  • Dafnoudi Beach
  • Kefalonian Beer
  • Fiskardo (jos on purjehtijatyyppi)
  • Luonto ja maisemat!