Talviloman viettopaikaksi valikoitui tänä vuonna Kööpenhamina, koska se on yksi lähellä sijaitsevista houkuttelevista kaupungeista, jossa en vielä ollut aiemmin käynyt. Pitkän ankean talven jälkeen odotinkin innolla tanskalaisten hyggeä, eli hyvää tunnelmaa.
Olen käynyt Tanskassa kerran aikaisemmin ja mieleen jäivät vieraanvaraiset ja ystävälliset ihmiset, hyvä ruoka ja keskieurooppalainen, jopa söpö arkkitehtuuri. Talven mittaan olen ihastunut myös tanskalaisiin tv-sarjoihin. Sillan lisäksi on tullut tuijotettua Kylmäveriset tappajat (Den som dræber) -rikossarjaa sekä riemastuttavaa Rita-draamakomediasarjaa. Samalla hassun kuuloinen Tanskan kieli on tullut hieman tutummaksi.
Värikäs Nørrebro
Majoituimme Nørrebron kaupunginosaan, jolla oli joitakin vuosia sitten vielä hurja maine ja jengisodat olivat tavallisia. Ennen huumekatuna tunnettu Jægersborggade on kuitenkin nykyään hipsterien suosiossa ja alueelta löytyy trendikkäitä pikku putiikkeja, ravintoloita ja kahviloita. Yksi monikulttuurisen Nørrebron nähtävyys on urbaani Superkilen-puisto, jonka esineet edustavat yli 100 eri kansallisuutta. Suomea puistossa edustavat punaiset pyörätelineet.
Kööpenhaminan kaduilla tuntui tulevan vähän väliä vastaan jolta kulta tipahtanut yksinäinen hansikas. Nørrebrossa löysin sattumalta ilmiön ympärille toteutetun hauskan taideprojektin. Tippuneita, unohtuneita tai muuten vain hyljättyjä hansikkaita katsellessa alkaa pohtimaan, millaisia ihmistarinoita hanskojen taakse kätkeytyykään.
Pyöräilijoiden kaupunki
Kööpenhaminalaiset tykkäävät pyöräillä, paljon. Itse emme kylmästä säästä johtuen vuokranneet pyöriä, vaan kuljimme bussilla ja metrolla. Kryptisistä ja kalliin oloisista turistilipputyypeistä johtuen päädyimme ostamaan kertalippuja, sillä emme olleet aivan varmoja, kuinka paljon tulisimme julkisia kulkuvälineitä käyttämään. Loppujen lopuksi lippuja tuli ostettua sen verran usein, että olisi ehkä ollutkin kannattavampaa ostaa esimerkiksi seitsemän päivän lippu. Uber toimii Köpiksessä hyvin ja on noin puolet tavallista taksia edullisempi.
Kööpenhaminan metrot kulkevat ilman kuljettajaa, joten matkustaja pääsee niin etu- kuin takapenkissä ihastelemaan raidenäkymiä. Lapset voivat leikkiä metron kuljettajaa etupaneeliin liimatun ohjaamotarran avulla.
Syöminen ja illanvietto
Kööpenhaminassa voi herkutella itsensä tärviölle. Ravintolatarjonnassa löytyy kaikkea Michelin-tähden arvoisesta thairavintolasta arabikeittiöön. Tanskalaisia voileipiä eli Smørrebrødejä täytyy ehdottomasti maistaa ja houkuttelevimman näköiset löytyivät Torvehallerna-kauppahallista. Siellä söimme myös gourmet-pizzaa ja Snegl-leivoksia.
Hyvä illanviettopaikka on Kødbyenin Meatpackin District, joka muistuttaa Helsingin Kalasataman Teurastamoa, mutta paljon isommassa mittakaavassa. Alueella on useita ravintoloita, baareja ja klubeja, joista valita. Ääniaaltojen perässä suunnistamalla löytää helposti hieman syrjemmässäkin käynnissä olevat bileet, jotka saattavat parhaimmillaan kestää aamu-yhdeksään saakka.
Mieleenpainunein ilta oli brittiläisen progemetallibändi TesseractTin huikea keikka Kööpenhaminan Tavastialla, Pumpehusetissa. Keikka oli oikeastaan syy, miksi alun perin Kööpenhaminaan lähdimmekin. Keikan jälkeen kysyimme paikallisilta neuvoa, minne kannattaisi suunnistaa seuraavaksi ja he kutsuivat meidät mukaansa läheiseen kuppilaan. Tanskalaisten avoin ja ystävällinen suhtautuminen muihin ihmisiin on kyllä ihailtavaa.
Biljardi, 8-pallo, Pool, Snooker, mitä näitä nyt on
Eräs ilta suuntasimme pelaamaan biljardia Stefanshusiin, jonne ystävällinen täti meidät ohjasi etsiessämme biljardisalia. Tanskalaisten biljardi on kuitenkin aivan eri peli kuin mihin Suomessa olemme tottuneet. Siellä pelataan kahdella punaisella ja yhdellä valkoisella pallolla ja pöydän keskelle asetetaan viisi puutikkua. Tiskillä meinasikin tulla jo tuskan hiki yrittäessämme selittää, mitä peliä oikein halusimme tulla pelaamaan.
Lopulta meidät ohjattiin salin perälle, josta löytyi yksi risainen pöytä, jossa pystyi pelaamaan 8-palloa. Paikka oli kuitenkin niin tunnelmallinen ja hauska, ettei hieman riekaleinen pöytäkangas haitannut menoa. Oli hyggeä!
Christianian vapaakaupunki
Yksi mielenkiintoisimmista paikoista Kööpenhaminassa on vuonna 1971 hippien valtaama ja vanhalle armeijan kasarmialueelle perustettu vapaakaupunki Christiania. Valokuvaaminen alueella on kielletty varsinkin Pusher streetillä, jossa myydään avoimesti huumeita camoverkoilla peitetyistä pikku kioskeista. Kuumottavaa fiilistä helpotti tieto siitä, että alueella vierailee vuosittain noin miljoona turistia, ja jopa lapsiperheitä. Villiintyneet puutarhat ja persoonalliset asuinhökkelit luovat alueelle hyvin omaleimaisen tunnelman. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.
Kööpenhaminan kalliiksi moitittu hintataso ei eronnut juurikaan Suomen hintatasosta. Ruokakauppalasku oli jopa selvästi edullisempi. Harmaasta ja välillä jopa hyytävän kylmästä maaliskuisesta säästä huolimatta Kööpenhamina yllätti positiivisesti myös rosoisuudellaan ja rentoudellaan. Odotin jotenkin hieman tavanomaisempaa kaupunkia, mutta Köpiksessä ja sen asukkaissa on luonnetta. Tänne uudestaan!
Parasta Kööpenhaminassa oli:
- Kotoisa ja hyvä fiilis, ”hygge”
- TesseracTin keikka Pumpehusetissa
- Kødbyenin teurastamoalue
- Torvehallerna kauppahallit
- Christianian vapaakaupunki
- Metron etupenkissä ajelu
- Smørrebrødit
Jätä vastaus