Laskiaisen aikaan vietin pitkän viikonlopun Rovaniemellä, josta on hyvää vauhtia tulossa lempikaupunkini Suomessa. Huomasin kokevani samanlaisia fiiliksiä kuin Berliinissä. Vertaus voi kuulostaa kaukaa haetulta, mutta jotakin samaa näissä niin kovin erilaisissa kaupungeissa on. Tai sitten Lapin taika sai vain pääni sekaisin.
Kumpikaan kaupunki ei ole erityisen kaunis, mutta pinnan alle kätkeytyy mielenkiintoisia yksityiskohtia, historiaa, kansojen sortoa ja rosoisuutta. Molemmat kaupungit sijaitsevat joen varrella, ovat sodan runtelemia, ja turistit värittävät kaupunkien rentoa tunnelmaa.
Rovaniemellä on eniten kansainvälisiä yöpymisiä heti Helsingin ja Vantaan jälkeen ja matkailun merkitys elinkeinona sen kuin kasvaa. Viime vuoden lopulla kaupunki sai Presidentin kansainvälistymispalkinnon matkailussa tehdystä pitkäjänteisestä ja menestyksekkäästä työstä. Turismin ja korkeakoulujen ansiosta tämä pikkuruinen kaupunki tuntuu eläväiseltä. Tosin vierailuni aikaan Rovaniemen olivat valloittaneet Arctic Design Week ja Pohjois-Suomen suurin opiskelijariento Poronkusema 2017, joten meininkiä taisi siksikin olla tavanomaista enemmän.
Kaunis ruma Rovaniemi
Rovaniemen keskustaa katsellessa ei merkittävä arkkitehtuuri ole ensimmäinen mieleen nouseva asia. Useat keskustan rakennuksista näyttävät kulahtaneilta ja halvalla rakennetuilta. Arkkitehtuuri ja erityisesti Alvar Aalto näyttelevät kuitenkin suurta roolia tässä Suomen pohjoisimmassa kaupungissa. Lapin sodan jälkeen Aalto suunnitteli tuhoutuneelle kaupungille uuden keskustan. Johtuneeko sitten Aallon suunnittelemasta Poronsarvi-asemakaavasta, mutta pienestä kaupungista huolimatta suuntavaistoni tuntui olevan jatkuvasti hukassa.
Myös teatteri- ja kongressikeskuksena toimiva Lappia-talo ja Rovaniemen kirjasto ovat Alvar Aallon suunnittelemat. Kirjastoa on rumaksikin haukuttu, mutta ainakin sisältä rakennuksessa on avara ja miellyttävä tunnelma. Arkkitehtonisesti mielenkiintoisia rakennuksia ovat myös vanhasta postiautovarikosta kunnostettu kulttuuritalo Korundi, tiedekeskus Arktikum sekä vanha kauppalantalo, jossa toimii nykyisin korkeatasoinen Arctic Light Hotel. Moni ihastelee myös Jätkänkynttilä-siltaa, mutta itse pidän enemmän Ounaskosken rautatiesillasta.
Uusin arkkitehtoninen maamerkki on Finlandia-palkittu keskuskentän katsomo- ja monitoimirakennus Railo. Finlandia-laatan kiinnitystilaisuudessa Rovaniemen kaupunginjohtaja Esko Lotvonen lausui kauniisti, kuinka poronsarvi-asemakaavassa poron silmää edustava keskuskenttä sai nyt hienot ripset. Varsinkin yövalaistuksessaan katsomorakennus onkin melkoisen vaikuttava.
Shoppailua ja makunautintoja
Rovaniemellä on yllättävän hyvät shoppailumahdollisuudet, erityisesti ulkoilu- ja urheiluvaatteiden osalta. Kaupungin keskustaa leimaavat monet ostoskeskukset, mutta onneksi joukkoon mahtuu myös muutama kiva putiikki. Huomasin heti ensimmäisenä päivänä varustukseni olevan Lapin ilmastoon turhan kevyt, joten kotimaiset nahkarukkaset ja kunnon talvikengät olivat tarpeellinen ostos. Voin kuvitella, että monelle turistille käy samoin. Tulin melkein ostaneeksi myös Minna Parikan Bunnyt ja Joutsenen untuvatakin, mutta sitten muistin rinkkani ja lompakkoni rajoitteet… Pitkään havittelemani R-Collectionin parkatakki oli kuitenkin pakko hankkia tulevaa Islannin reissua varten, koska löysin sen alerekistä, ainoana kappaleena ja juuri oikean kokoisena!
Rovaniemeltä löytyy myös muutama valtava ja monipuolinen kirpputori. Kehuttu Vintikki ei oikein iskenyt, mutta kauempaa löytynyt Varastokirppis ja erityisesti keskustassa Kahvila Kauppayhtiön vieressä sijaitseva Tuhat-tori vaikuttivat mielenkiintoisilta.
Rovaniemen ravintolatarjonta alkaa olla ilahduttavan monipuolista. Edelliskerrasta uusia tuttavuuksia olivat Cafe & Bar 21 mahtavine vohveliannoksineen sekä Ravintola Roka, jossa maistelimme Makuja Pohjoisesta -maisteluannoksen, paahdettua lohta ja inkivääri-sitruunarisottoa sekä härkä sänkkäriä. Erityisesti maistelulautanen ja risotto tekivät vaikutuksen!
Maistuvia hetkiä koimme myös Cafe Deli Aitassa poroburgerin äärellä, Choco Cafe Delissä suklaaleivoksia nauttien sekä Kauppayhtiössä valtakunnan tasollakin kehuttuja burgereita mutustaen. Kauppayhtiö on muutenkin – vessan seinän kirjoitusta mukaillen – paras! Ihanan rento ja retrohenkinen kahvila-baari, jonka perältä löytyy vielä pieni skeittihenkinen Hih-hi-vaatekauppa. Seikkailin myös rakennuksen taakse sisäpihalle, jossa kaikesta päätellen on kesällä ihana terassi ja street food -meininki! Ehkäpä pitäisi vierailla Rovaniemellä myös kesällä.
Majoitusta moneen makuun
Rovaniemeltä löytyy majoitusvaihtoehtoja moneen makuun, luksusmajoituksesta edullisiin hostelleihin. Vuonna 1949 valmistuneeseen entiseen kappalantaloon avattiin pari vuotta sitten boutique-hotelli Arctic Light Hotel. Aulan sisustus on tyyliä täynnä ja hotellissa voi nauttia Sara la Fountainin loihtimaa design-aamiaista. Pienemmälle budjetille sopii vastapäinen entiseen Pohjoismaiden Yhdyspankin tiloihin rakennettu Hostel Café Koti, jonka aulaan on mukava piipahtaa kahville ja katselemaan korituoleista ulos avarista ikkunoista.
Itse majoituin lähellä rautatieasemaa, linja-autoasemaa ja keskustaa sijaitsevassa rauhallisessa Guesthouse Borealiksessa. Tämä perheyrityksen pyörittämä majatalo on hauska sekoitus mummonmökkiä, boheemia ja kaurismäkeläistä tunnelmaa. En yhtään ihmettele, että vieraat ovat antaneet paikalle hyviä arvosteluja. Omistajaperhe tarjoaa matkailijoille lisäksi perinteistä suomalaista saunaelämystä – ja uskaliaimmille avantouintia – Norvajärven rannalla sijaitsevassa saunamökissään. Borealiksen pieni ja kodikas aamiaishuone suorastaan kutsuu keskusteluun naapuripöydän kanssa. Nuori lontoolaistyttö kertoi aamupalalla muun perheensä majoittuneen keskustan hotelliin, mutta hän oli päättänyt majoittua yksin hurmaavana pitämäänsä Borealikseen.
Revontulia metsästämässä
Eräänä aamuna Borealiksen aamiaispöydässä tutustuin hollantilaiseen valokuvaajaan, Donald Burghardtiin, joka oli nyt jo kuudetta kertaa Rovaniemellä kuvaamassa revontulia. Keskustelun tuloksena päädyimme tätini kanssa samana iltana Kätkävaaran laelle 90 turistin kanssa kyttäämään taivasta jäätyneet sormet kameran laukaisijalla. Oli käynyt ilmi, että Donald kuvaa mm. revontuliretkiä järjestävälle Welcome Lapland -ohjelmapalveluyritykselle promokuvia ja hän oli menossa sinäkin iltana jälleen yrityksen järjestämälle retkelle kuvaamaan.
Suhtauduin tulevaan retkeen hieman välinpitämättömästi, sillä taivas näytti kovin pilviseltä. Kävin kuitenkin päivällä ostamassa kameraani jalustan ja selailin netistä millaisilla kameran säädöillä revontulia kannattaisi lähteä jahtaamaan. Puolivillaisen valmistautumisen vuoksi en ollut tajunnut asettaa kameran tarkkuuspistettä äärettömään, enkä Donaldin avusta huolimatta löytänyt kyseistä asetusta kuin vasta seuraavana aamuna.
Olimme värjötelleet Kätkävaaran laella jo varmaan puolisentoista tuntia kun menimme kotaan paistamaan makkaraa ja lämmittelemään. Vaikka oppaamme oli sitä mieltä, että meneillään oli mahtava revontuli-show, olin jo siinä vaiheessa laittanut kameralaitteeni läjään, koska taivasta verhosi edelleen sankka pilviverho. Juuri kun olimme paremman puutteessa aikeissa valaa tinoja, kuului ulkoa oppaamme karjaisu ”Northern lights!”. Ryntäsimme ulos ja toden totta, pilvet olivat häipyneet ja taivaanrajassa välkkyivät vihreät revontulet. Näytös oli jo hiipumaisillaan joten yritin nopeasti kasata kameralaitteeni kuvauskuntoon pilkkopimeässä kohmeisin sormin. Suuntasin kameran suunnilleen revontulia päin ja painelin laukaisijaa umpimähkään. Minulla ei ollut hajuakaan sainko yhtään järkevää kuvaa aikaiseksi, mutta olin iloinen lähinnä turistien vuoksi, että näimme edes jotain.
Seuraavana päivänä luin Donaldin blogipostausta retki-illastamme ja siitä, kuinka revontulikuvaukseen kannattaisi ja pitäisi valmistautua. Tunsin piston sydämessäni, taisin olla yksi esimerkki huonosta valmistautujasta. No, tässä alla kuva jonka onnistuin ottamaan. Hieman sitä joutui kaivelemaan esiin Photoshopilla ja tästä on vielä pitkä matka Donaldin otoksiin, mutta jostakin on aloitettava!
Kuvatuimman suomalaisen kammarissa
Rovaniemen yhteydessä on pakko mainita myös joulupukki, tuo turistimagneetti revontulien lisäksi. Lähellä Rovaniemeä Napapiirillä sijaitsee Joulupukin Pajakylä sekä Santa Park. Pajakylä ja Joulupukin Kammari olivat mielestäni yllättävän kivasti toteutettu. Joulupukkia käy vuosittain tapaamassa satoja tuhansia vierailijoita ympäri maailmaa, joten hänen täytyy olla kuvatuin suomalainen. Siinä joulupukin juttusille jonottaessa tunsin suorastaan pienen jännityksen hiipivän sisuksiin. Joulupukki jutusteli muutaman minuutin mukavia, muistoksi jokainen vierailija saa valokuvat ja videon tapaamisesta. Jännä sattuma oli se, että Joulupukki arvasi (vai tiesi?) lähes täsmällisen asuinpaikkani Helsingissä…
Joulupukin Pajakylässä voi käydä myös poro-, husky- ja moottorikelkka-ajelulla. Me hyppäsimme koiravaljakon kyytiin ja meno oli huikeaa! Valjakon yhteistyö toimi hienosti, vaikka joukossa oli nuori menohaluinen ja uhitteleva yksilö sekä hellyttävä 9-vuotias Mortti, joka käy Huskyparkissa töissä talvisin omistajien lähtiessä etelän lämpöön. Ensi talven jälkeen Mortti jää kuulemma eläkkeelle, kunnosta riippuen.
Joulupukin pajakylässä on turistien ostovimma huomioitu hyvin. Alueelta löytyy Iittalan, Aarikan ja muiden tunnettujen suomibrändien lisäksi rinta rinnan myös lappilaista käsityötä ja Kiina-krääsää. Ajauduimme erääseen pieneen täyteen ahdettuun matkamuistomyymälään, jossa kuuntelimme pitkät tovit myyjän tarinointia saamelaisten mytologiasta, noitarummuista, unisieppareista ja kuuringeistä. Kaiken krääsän keskellä tempauduimme oikeasti mielenkiintoiseen myyttiseen maailmaan!
Samalla heräsi kiinnostukseni saamelaiskulttuuriin. Se ei mitenkään erityisesti näy Rovaniemellä ja saamelaiset suhtautuvatkin kulttuuriinsa erittäin suojelevasti. Hyvä niin, sillä en minäkään toivo näkeväni epäaitoja saamelaispukuja kauppaavia turistirysiä. Huomasin kuitenkin, kuinka vähän loppujen lopuksi tiedän saamelaisista enkä oikein muista, että koulussakaan aihetta olisi erityisen kattavasti käsitelty. Se on harmi, onhan kyseessä kuitenkin Suomen ja Euroopan unionin alueen ainoa alkuperäiskansa. Tästä kiinnostavasta kulttuurisesta piirteestämme, joka toki ulottuu yli Suomen rajojen, voisi enemmänkin keskustella ja levittää tietoa ilman kaupallistamista. Onneksi Rovaniemellä voi tiedonjanoa saamelaisista ja arktisista alueista sammuttaa hienosti toteutetuissa näyttelyissä Arktikum-tiedekeskuksessa.
Tanhuaa pohjoisemmassa en olekaan käynyt, joten voin vain kuvitella mitä elämyksiä Lappimme tunturit, jängät, kurut ja paljakat kätkevätkään.
Parasta matkalla:
- Lapin taika
- Revontuliretki Kätkävaaralle
- Tapaaminen joulupukin kanssa
- Koiravaljakko-ajelu
- Kahvila Kauppayhtiö
- Syömiset ja juomiset
- Ystävälliset ihmiset
4 kommenttia
Tekstissä mainitaan Suutarinkorvan silta, mutta kuvassa on Ounaskosken silta?
Tarkoitat vamaan Ounaskosken siltaa (sitä, jossa junarata kulkee autotien päällä). 🙂
Hei! Nyt on minulta mennyt rautatiesillat sekaisin! Juurikin Ounaskosken siltaa tarkoitin, se on nyt korjattu. Kiitos tarkkasilmäisyydestä!:)
Kauppayhtiön takapiha on uskomaton kesällä, meininki on suoraan 50-luvulta. Lentävän poron kesäteatteri hyvällä säällä, suosittelen! Harmi vain että savolaiset potkupallohuligaanit pilasivat tageillaan kaupungin komeimman seinämuraalin.
Kiitos Jyrki suositteluista, kuulostaapa hienolta! Tollot savolaiset, kun ovat muraalin tuhrineet:( Pyydän heimoni puolesta anteeksi.