Vietin talvilomani Levillä helmikuun ensimmäisellä viikolla. Ajankohta oli hyvä, koska joulun ja uuden vuoden vaihteen sekä hiihtolomien välissä Lapin laskettelukeskuksissa vietetään vähän hiljaisempaa välikautta. Rinteillä ei tarvitse väistellä muita, hisseille ei tarvitse jonottaa ja minttukaakaot saa eteensä nopeasti. Päivä on kuitenkin jo kohtalaisen pitkä ja valoisaa aikaa riittää jopa viiteen saakka.
Latest Blog Posts / Page 2
Espanjan pääkaupunki Madrid oli ensikosketukseni Espanjan maankamaralle. En tälläkään kertaa varsinaisesti suunnitellut matkustavani Espanjaan, vaan lähdin reissuun vajaan viikon varoajalla, ystäväni pyydettyä minua mukaansa. Mikä mahtava tilaisuus lähteä ottamaan selvää siitä, mikä muu maassa vetää suomalaisia puoleensa kuin aurinko ja lämpö! Oli ihanaa pakata kesävaatteita matkalaukkuun keskellä lokakuun sateita ja lähteä syyslomalle ensimmäistä kertaa elämässäni.
Viime ja tällä viikolla vietettiin Helsingissä kymmenettä Lux Helsinki valotaideteos-festivaalia. Huomaan odottavani festivaalia joka vuosi, vaikka usein ympäri ydinkaupunkia levittyvää kierrosta saa kiertää valtavassa ihmisjoukossa purevan pakkasen nipistellessä poskia ja sormia. Komeat valotaideteokset tuovat kuitenkin mukavan piristysruiskeen kaamoksen keskelle, ja jo perinteeksi muodostunut festivaali aloittaa loistavasti uuden vuoden.
On jälleen se aika vuodesta, nimittäin Matkamessut järjestetään Helsingin Messukeskuksessa 19.-21.1. Olen käynyt messuilla jo monena vuonna peräkkäin hankkimassa kreikkalaisia herkkuja ja moikkaamassa vanhaa opasaikaista tuttuani Kreikan osastolla, mutta tänä vuonna osallistun messuille ensimmäistä kertaa bloggaajan ominaisuudessa! Sen kunniaksi arvon yhden kahden hengen lippupaketin teidän, lukijoitteni ja seuraajieni kesken. Katso ohjeet alta.
Saarihyppelyn viimeinen kohde oli Joonianmeren pohjoisin saari, Korfu eli Kérkyra, jossa meillä oli vielä viikko lomaa jäljellä. Korfulle saavuimme lautalla mantereelta Igoumenitsan satamakaupungista, jonne oli vain lyhyt ajomatka Pargasta, jossa olimme viettäneet edellisen yön. Lautan saavuttua Korfun kaupunkiin oli tunne selkeästi mannermainen. Nyt oltiin tultu isoon cityyn aikaisempiin kohteisiimme verrattuna. Emme kuitenkaan jääneet vielä kaupunkiin, sillä ensimmäiset kolme yötä majoituimme maaseudun rauhaan, pieneen puumajaan.
Lefkaksen jälkeen oli kuukauden saarihyppelyllä edessämme vielä yksi saari, Korfu. Koska sinne päästäksemme meidän piti poiketa mantereen kautta, päätimme viettää yhden yön välietapin Pargassa, joka oli sopivasti Lefkaksen ja Igoumenitsan satamakaupungin välissä. Olen kerran aikaisemmin lomaillut Pargassa ja tykästyin paikkaan kovasti. Ja täytyy sanoa, että Parga ei pettänyt tälläkään kertaa. Piipahdus oli lyhyt, mutta sitäkin antoisampi.
Meillä oli Ithacasta käytännössä kaksi vaihtoehtoa jatkaa matkaa joko Lefkaksen saarelle tai mantereelle Astakoksen satamaan. Olin jo kerran ajanut autolla Lefkaksen ympäri, eikä saari silloin tehnyt oikein minkäänlaista vaikutusta Porto Katsikin rantaa lukuunottamatta. Päätin kuitenkin antaa saarelle vielä toisen mahdollisuuden. Meillä oli kaksi päivää aikaa ennen siirtymistä Korfulle, ja mieli teki käydä uudestaan Porto Katsikissa ja katsastaa samalla, löytyisikö saarelta muitakin upeita rantoja.
Kefaloniasta siirryimme kahdeksi päiväksi viereiselle Ithacan saarelle. Tätä myyttistä saarta pidetään myös Homeroksen eepoksissa esiintyvän Odysseuksen kotisaarena, jonka kuningas hän myös oli. Ajattelin, että pari yötä riittäisi pienellä saarella, jonka suurin pituus on noin 29 kilometriä ja leveys vain noin 7 kilometriä. Yksi yö lisää olisi kuitenkin ollut paikallaan. Kyllähän saaren ajaa helposti ympäri päivässä, mutta jos haluaa tehdä jotain, kuten tutkia eri rantoja ja arkeologisia alueita, kuten Odysseuksen palatsia, niin aikaa vierähtää helposti paljon enemmän.
Reilun viikon Zakynthoksella oleilun jälkeen oli aika siirtyä pohjoiselle naapurisaarelle, Kefaloniaan. Olin kuullut Kefaloniasta paljon hyvää, minkä vuoksi olinkin suunnitellut tälle etapille reilusti aikaa. Se osoittautui oikeaksi päätökseksi, sillä Kefalonia tarjosi tyrmääviä maisemia, geologisia ja myyttisiä ihmeitä, seikkailun makua ja upeita rantoja.
Zakynthos oli Joonianmeren saarihyppelyn ensimmäinen etappi. Loma oli luontevaa aloittaa minulle tutusta ja rakkaasta saaresta, jossa voin samalla sukuloida ja heittäytyä lomafiilikseen ilman tarvetta opiskella matkaoppaita heti alkuun. Vaikka Zakynthos on tullut koluttua vuosien varrella ristiin rastiin, löytyi sieltä vielä ennennäkemättömiä ja -kokemattomia paikkoja.